Minä tyttö pääsinkin jo tänään töihin olo tilani on lähnnä tätä: -_- Ei jaksaisi vielä! Sitten pitää heti kouluunkin palata! Argh! Miksi pikku pojilla pitää olla niin paljon tehtävää? Eivätkö he selviä ilman viimeisiä pelejä? *haukotus* päiväni oli normaalia lyhyempi ja silti olen poikki.

Päivän ohjelmani oli seuraava: Nouse ylös kello 7.30, selviydy töihin. Anna pikku muksun roikkua hihassasi ja kinuta pelaamaan pokemon korteilla (häviän), aja kauppaan jarruttomalla liian isolla miesten pyörällä. Kaadu ojaan ja huomaa olevasi keskellä nauravia idiootteja. Mene kauppaan, selviä sieltä pois ja joudu armottomaan keittiö sotaan kun poika ei suostu tottelemaan. Syö, valmista poika linnan mäen reissuavarten, lähde kotiin ja ota nokoset. Tälläinen ohjelmani oli tänään.

Lisäksi huomasin että nukuin aivan liian vähän. Pitäisi kuulemma opettaa poika olemaan hetkittäin yksin. No kyllähän minä, mutta hankalaa se on... nyt minä odotan ystävän saapumista konelle. Saisin taas itseni hereille. 

-Miksi tarvitsee keksiä ikiliikkuja kun meillä on jo sellainen? Pienet pojat.