Työt olivat tänään melkoisen hyvässä kunnossa. Poika oli ollut lintsillä ja kertoili siitä koko päivän. Nyt tiedän kaiken kyseisestä paikasta ja huomenna tiedän lisää. Minulla oli aamulla kamalan uninen olo ja haukottelin jatkuvasti, kauhukseni meidän olisi pitänyt tehdä paistettua kalaa! Hyi, yök en voi sietää kalaa ollenkaan! No minä puhuin sitten työnantajan ympäri ja lopulta teimme uuniperunoita, ihme kastiketta ja uunissa kypsynyttä kalaa.... Onneksi minun ei tarvinnut sitä naamaani tunkea. Olimme myös Kahvilassa ja poika söi SUKLAA LEIVOKSEN ja MUNKIN! Sokeria ihan liikaa sokeria minun harmikseni. Poika oli kuin mikäkin väkkärä sen jälkeen. Aloin myös ihmetellä sitä kielen käyttöä. Kiroilua kahdeksan vuotiaalta! Minä kauhistuin totaallisesti ja poika sai sellaisen saarnan ettei ehkä ihan heti minun kuulteni sano toista kertaa "no voi *ittu."

Kotiin oli sitten ihana päästä luin anna kirjan loppuun ja löhösin. Kävelin koiran kanssa viiden kilsan lenkin ja katsoin äidin kanssa TV:tä. Uusin myös kirjaston lainat ettei tule mitään ikäviä laskuja kotiin. Äiti kun ei niistä kovastikkaan innostu. Ai niin ja sain ihanalta naapuriltani viron tulijaisiksi vanilja hajuveden ja ihanan huulirasvan. Päivä siis parani loppua kohden ja huomenna laitan sen pojan viikarin vaivamaan leipätaikinaa. Minun pitää opettaa se kuulemma kyökkiin. Jee...

-Miksi minä?